Tarinoita rakuunoista

Tarinoita rakuunoista ja tapahtumista upseerikerholla

Uudenmaan Rakuunarykmentin säätiö kokosi yhdessä Lappeenrannan Upseerikerho ry kanssa lähes 100 tarinaa ja tapahtumaa Upseerikerholta. Säätiö julkaisee tarinoita ja muuta koottua materiaalia näillä verkkosivuilla, Facebook-sivuilla ja Rakuunalehdessä.

Voit lähettää oman tarinasi tai kuvasi, joka liittyy rakuunoihin tai Lapppeenrannan Upseerikerhoon Uudenmaan Rakuunarykmentin säätiölle urrsaatio@gmail.com.

Rakuunakiven paljastus Seinäjoella 7.9.1974

Uudenmaan Rakuunapataljoona suoritti evl Jukka Suviniemen johdolla polkupyörillä 380 kilometrin maakuntamarssin Lappeenrannasta Seinäjoelle ja takaisin. Maakuntamarssiin kuului Rakuunakiven paljastustilaisuus Seinäjoen Rantapuistossa (nykyisin Rakuunapuisto).

Minut oli määrätty sotilasmestari Viljo Ruipon kanssa patsaalle kunniavartioon hevosen selässä. Tulimme linja-autolla muun juhlaväen kanssa viime tipassa patsaan ääreen. Soittokunta, yleisö, kaupungin johto ja juhlapuhujat olivat valmiina paikalla. Nousimme Ruipon kanssa vanhoissa rakuunauniformuissa paikallisen ratsastusseuran varaamien ratsujen selkään. Ei mitään hevosten lämmittelyä vaan suoraan paljastettavan patsaan viereen. Hevoset olivat tästä kaikesta ihmeissään ja hermostuneita.

Yleisö ei niinkään kuunnellut tervehdyksiä ja juhlapuheita vaan seurasi mielenkiinnolla hevosten toimintaa. Minun hevoseni peruutti pari kertaa soittokunnan keskelle soittokunnan soittaessa. Ruipon hevonen peruutti aivan kiinni kunniavartiossa myös olleeseen varusmiesrakuunaan. Joko rakuuna oli erittäin rohkea tai sitten hän ei ymmärtänyt pelätä. Hän ei väistynyt tuumaakaan.

Tilaisuuden kohokohta oli kuitenkin se, kun kangas vedettiin pois Rakuunakiven päältä. Hevoset lähtivät heti laukaten. Ruipon hevonen painui muutaman sadan metrin päässä olevaan pensaikkoon. Minun hevoseni pääsi noin viidenkymmen metrin päähän. Yleisö seurasi mielenkiinnolla, miten saimme hevoset takaisin. Saimme kyllä.

Rakuunakiven paikalla nousi Uudenmaan Rakuunarykmentti ratsaille 27.2.1918. Rakuunakiven pystyttivät Etelä-Pohjanmaan rakuunat ja Seinäjoen Sotilaspiirin kilta.

Teksti Seppo Haario

Tallipalvelus ja ratsastuskoulutus Ratsuväkiprikaatissa

Vuonna 1921 Lappeenrannassa Uudenmaan Rakuunarykmentistä ja Hämeen Ratsurykmentistä perustettu Ratsuväkiprikaati sijoitettiin Suomen Rakuunarykmentille vuosina 1889-1893 rakennetulle kasarmialueelle.

Uudenmaan Rakuunarykmenttiin ja Hämeen Ratsurykmenttiin kuului kumpaankin 5 varusmieskoulutusta antavaa perusyksikköä eli eskadroonaa ja näiden lisäksi Ratsuväen Aliupseerikoulu.

Millaista oli tuolloin tallipalvelus ja rakuunoiden koulutus? Se selviää Seppo Haarion kirjoituksesta. II TALLIPALVELU JA RATSASTUSKOULUTUS RATSUVÄKIPRIKAATISSA https://1568511.169.directo.fi/@Bin/17e9807c84352d2ea9ab5eb132caf98b/1704465055/application/pdf/281499/Tallipalvelu%20ja%20ratsastuskoulutus%20Ratsuv%c3%a4kiprikaatissa.pdf

Teksti Seppo Haario

Enemmän kokemusta

Lappeenrannan vierailullaan Mannerheim siirtyi illan päätteeksi kabinettiin seurueineen. Kunnialähettiupseeri luutnantti Petander jäi eteisaulaan. Pian Mannerheim pyysi Petanderin sisään, eteen ilmestyi lohivoileipä ja snapsilasi.

Mannerheim alkoi kaataa snapsin luutnantille, joka kuitenkin halusi itse kaataa, ettei marsalkan olisi tarvinnut vaivautua. "Kiitoksia, luutnantti. En tarvitse apua. Luulen, että minulla on enemmän kokemusta tämän käsittelystä", sanoi Mannerheim.

Ehrnroothin ensimmäinen yö

Suomen Marsalkka C. G. E. Mannerheim määräsi eversti Adolf Ehrnroothin Uudenmaan Rakuunarykmentin komentajaksi 29.11.1944.

"Kun tulin Lappeenrantaan, kaupunki oli miltei pimeä. Pommitusten jälkiä näkyi kaikkialla. Kuljettajalleni löytyi majapaikka kasarmista. Minä päätin mennä upseerikerholle, josko siellä olisi tuttuja upseereita.

Ei ollut; kerho oli pimeä, ovi roikkui saranoistaan, parkettilattialla oli vesilammikoita; eikä soinut Wienervalssi kuten vielä kuusi vuotta aikaisemmin. Paikalla ei ollut ristinsielua. Laitoin juhlasalin nurkkaan repun päänaluseksi ja manttelin peitoksi.

Ja siinä nukkui nuori sotaeversti ensimmäisen yönsä".

Stålhandske lähti naisiin

1960-luvun alkuvuosina oli joukko nuoria tykistön upseereita juhlimassa Upseerikerholla. Ilta sujui ilmeisen railakkaasti.

Upseereiden mielestä ratsuväen kenraali Torsten Stålhandske näytti muotokuvassaan kovin kalpealta, ja he päättivät viedä maalauksen virkistäytymään kapakkakierrokselle.

Aamulla todettiin, että Stålhandske, on kateissa. Etsintä johti Etelä-Saimaassa julkaistuun lehti-ilmoitukseen: "Stålhandske eksyi seurastamme rakuunapäässä. Ystävällistä löytäjää pyydetään ilmoittamaan löydöstään E-S:n konttoriin."

Viimein taulu löytyi Pusupuistosta puuhun nojaamassa. Hanski sai pikakuivauksen yöllä kertyneestä kasteesta.

Ratsuväen malja

Upseerikerhon ja rakuunoiden ikiaikaisiin perinteisiin kuuluu ratsuväen malja.

Siinä nostetaan vasen jalka pöydälle, laulaa luikautetaan laulun säe, huudahdetaan: "Hakkaa päälle".

Ja nostetaan malja - aina vasemmalla kädellä. Oikea käsi on varattu miekalle, jonka paikka on upseerin vasemmalla lonkalla. Vaikka juhla-asuun ei enää miekka kuulu, perinne jatkuu.

Maljan on johtanut joukko-osaston komentaja tai vanhin upseeri. Kaikki mukana olevat osallistuvat. Ylös nostetaan aina vasen jalka - se muistuttaa ratsaille noususta. Laulu voi olla lähes mikä vain.

Marskin ryyppy

Aterialla voidaan nauttia ruokalajien mukaan ryyppyjä mm. kalaryyppy, paistiryyppy ja rapuryyppyjä.

Marskin ryyppy on marsalkka Mannerheimin nimeen liitetty snapsina nautittava väkevä alkoholiannos.

Lähteiden mukaan on tärkeää, että juoma on kaadettu lasissa piripintaan.

Juoma tarjoillaan jääkylmänä ja juodaan läikyttämättä. Ruokaryyppy aterialla nostetaan isännän, tai jonkun vieraan kehotuksesta.

"Eikö kornetille ruoka kelpaa", kysyi Majewski, kun kornetti yritti kieltäytyä ryypystä.

Hakkapeliitat hakkasivat päälle

Suomalaisten ratsumiesten nimitys hakkapeliitta tulee hyökkäyskomennosta "Hakkaa päälle".

Hakkapeliitat olivat Ruotsin armeijassa kolmikymmenvuotisen sodan (1618-1648) aikana palvelleita suomalaisia ratsumiehiä.

Ratsumiehet ratsastivat suomenhevosilla. Aseistuksena heillä oli kaksi ratsupistoolia ja miekka; joskus myös kypärä, nahkahaarniska (költeri) tai teräksinen rintahaarniska (kyrassi).

Ruotsin armeijan käytti sodassa uutta rynnäkkötaktiikkaa, joka johti erinomaiseen sotamenestykseen. Siihen kuului tärkeänä osana sotahuuto: "Hakkaa päälle", joka vääntyi muotoon hakkapeliitta.

Marsalkka Mannerheim rakuunoiden kunniapäällikkö

Upseerikerholla on taitelija Lennart Liljeroosin näkemys Mannerheimin vierailusta 12.-13.6.1934 Lappeenrantaan.

1921 perustettiin Lappeenrantaan Ratsuväkiprikaati. URR:n ja HRR:n joukot siirtyivät Lappeenrantaan. Prikaatin miesvahvuus oli noin 1 600 miestä sekä 1 500 ratsuhevosta ja 70 ajohevosia. Määrät vaihtelivat hieman vuosittain. Lappeenrannan kaupungissa ja sen lähialueilla oli tällöin noin 10 000 asukasta.

Ratsuväkiprikaatin komentajina toimivat kenraalimajuri Georg Londén 1920–1927, Eversti Georg Palmroth 1927–1941, Eversti L.G. Melander 1942–1944.

Kesäkuussa 1934 vieraili Uudenmaan Rakuunarykmentin (URR) kunniapäällikkö marsalkka Mannerheim Lappeenrannassa ja suoritti katselmuksen URR:ssä. Hänen seurassaan Ratsuväkiprikaatin komentajakenraalimajuri Palmroth sekä URR:n komentaja eversti Alfthan. Lippueskadroonan päällikkö luutnantti Luntinen, 1.lippu-upseerina Parviainen, 2. lippu-upseerina J-L Wrede ja lippualiupseerina ratsuvääpeli Linko. Lippujoukkueen johtajana luutnantti Olavi Peltola. Tämän matkan aikana Marski lahjoitti jokaiselle URR:n upseerille ratsupiiskan sekä valokuvansa.

Maalauksen yläpuolella on lippu-upseeri Luntisen miekka, jonka hänen leskensä lahjoitti Upseerikerholle.

Sotamarsalkka Mannerheim on Uudenmaan Rakuunarykmentin kunniakomentaja. Mannerheim luovutti Helsingissä 16.5.1919 (Vapaussodan päättymisen muistopäivänä) Uudenmaan Rakuunarykmentille sen joukko-osastolipun.

UUDRAKP:n 1. eskadroona, joka on Lippueskadroona, asetti perinteisesti ratsuhevosen hoitajan sotamarsalkan ratsulle. Mannerheimin ratsu Andermann oli Lappeenrannassa ja Helsingissä vuonna 1939.

Mannerheimin kotona Kaivopuistossa on hänen työpöydällään vain yksi pienoislippu, Uudenmaan Rakuunarykmentin pienoislippu.

Teksti Hannu Hyppönen © Uudenmaan Rakuunarykmentin säätiö

Rakuunoiden perinteitä Uudenmaan Rakuunapataljoonassa

Rakuunapataljoonalla, kuten muillakin puolustusvoimien joukko-osastoilla oli vahvistettu nimi, lippu, joukko-osastotunnus, joukko-osastoristi ja keltaiset kauluslaatat sinisillä reunuksilla sekä perinteet. Perinteisiin kuuluivat mm. joukko-osaston vuosipäivä ja joukot, joiden perinteitä joukko-osasto vaalii.

Eskadroonilla oli perinnenimet sekä eskadroonaliput eli kornetit, ja niissä omat tunnuskuviot. Kornettien lippunauhoissa oli kunnian kenttien eli taistelupaikkojen nimet. Toinen nimi oli Suomen sotien ja toinen hakkapeliittojen taistelupaikoista.

Eskadroonien tunnukset olivat näkyvästi esillä. Eskadroonakilvet olivat sisääntuloaulassa. Eskadroonakilpi ja eskadroonan kornetti olivat eskadroonan päällikön toimistossa.

Uudenmaan rakuunapataljoonan (UUDRAKP) lipun ja eskadroonien kornetit sekä niiden perinteet esiteltiin alokkaille tulojuhlassa. Alokkaat nimitettiin sotilasvalan jälkeen rakuunoiksi. Vänrikkiä, joka jäi kotiutumisen jälkeen pataljoonaan palvelukseen, kutsuttiin kornetiksi.

Kadettien joukko-osastoharjoittelu oli tulevassa omassa joukko-osastossa. Komentaja lähetti tervetulokirjeen Uudenmaan Rakuunapataljoonaan tuleville kadeteille. Luutnantit ilmoittautuivat Eskadroonan päällikölle ja komentajalle. Luutnanteilla oli kornettiratsastus keskuskentällä ja kornettiesitelmä Upseerikerholla. Nuori Upseeri teki komentajalla kirjallisen anomuksen liittyä rakuunaupseerikunnan jäseneksi. Upseereilla on myös tapana myös antaa komentajalle tieto aikomuksestaan solmia avioliitto 1).

Breitenfeldinpäivän 7.9. iltajuhla oli Rakuunaruokalassa ja tanssiaiset Upseerikerholla ja Päällystökerholla. Komentaja tai juhlapuhuja toi puheessaan esille rakuunoiden perinteitä. Komentaja kohotti puheensa lopussa tai ruokailun yhteydessä ratsuväen maljan, jonka päätteeksi kaikki juhlavieraat huusivat yhteen ääneen hakkapeliittojen taisteluhuudon "Hakkaa päälle". Juhlaillalliseen kuului ruokailu URR:n säätiön ja URR:n Upseerikerhon hopeisilla ruokailuvälineillä. Virkaiässä nuorimman upseerin velvollisuuteen kuului nimien kerääminen pataljoonan vieraskirjaan nimet tarkasti virkaikäjärjestykseen. Vuorokauden vaihtuessa ratsuväen kenraali Torsten Stålhandske piti puheen, johon sisältyi ajankohtaisia aiheita ja muistutus perinteistä ja niiden ylläpitämisestä.

Upseerien yhteiset kuukausilounaat olivat Upseerikerholla. Lounaisiin liittyi perinteisiin tai ajankohtaiseen aiheeseen liittyvä lyhyt esitelmä. Kapteeniksi ylennetty upseeri piti historiaan ja perinteisiin liittyvän esitelmän Ratsumestarin väitöstilaisuudessa. Hyväksytyn esitelmän jälkeen upseeri nimitettiin ratsumestariksi ja hän sai luvan pitää kannuksia.

Henkilökunnan sotilastaitoja pidettiin yllä vuosittaisessa Iskumieskilpailussa sekä Tinamäkiottelussa UUDRAKP:n ja HÄMRJP:n välillä kaksi kertaa vuodessa kesä- ja talvikilpailuissa. Tinamäkiotteluja on järjestetty jo vuodesta 1930 alkaen. Upseerien ja aliupseerien täyttäessä 50 vuotta heitä muistettiin kunniamiekalla ainakin vuoteen 1980 asti. Pataljoonasta uuteen palveluspaikkaan siirtyvää muistettiin rakuunaristillä ja yli kymmenen vuoden palveluksen jälkeen Uudenmaan Rakuunapataljoonan pienoislipulla.

Puolustusvoimien yhteisiin perinteisiin kuuluvat muun muassa paraatit puolustusvoimain lippujuhlapäivänä, itsenäisyyspäivänä ja joukko-osaston vuosipäivänä sekä komentajan vaihtoparaati. Komentajalla, pataljoonaupseerilla ja lippuvartiolla sekä eskadroonien päälliköillä ja eskadroonan vääpeleillä oli paraateissa aseistuksena sapelit.

Teksti Hannu Hyppönen © Uudenmaan Rakuunarykmentin säätiö

Uudenmaan Rakuunapataljoonan eskadroonien kornetit

Suomalaisen ratsuväen perusyksikkö oli aikoinaan lipusto, joka vastasi eskadroonaa, perusyksikköä. Jokaisella lipustolla oli oma ratsulippunsa eli kornetti. Uudenmaan Rakuunarykmentti muodostettiin vapaussodan aikana 28.2.1918 Lappajärven Ratsukoulusta, joka oli aloittanut toimintansa Porvoon lähellä Saksanniemen Järjestyslipustona.

Lippueskadroonan kornetti. Lipun pohjaväri on valkea. Päätunnuskuvana on Uudenmaan vaakuna. Ristissä olevat miekat kertovat Lippueskadroonan kunniasta ja oikeudesta taistella suuntaa ja esimerkkiä näyttäen rinnan rakuunalipun kanssa. Kunnian kentät Breitenfeld 1631 ja Luovejoki 1940.

Panssarintorjuntaeskadroonan kornetti kertoo eskadroonan tulesta ja iskuvoimasta, joita kuvaavat kornetissa mustalla pohjalla olevat punainen lieska sekä panssaria murtava teräsnyrkki. Kunnian kentät Lech 1632 ja Säämäjärvi 1940.

Kuolemaneskadroonan kornetti on nimetty viimeiseen mieheen kaatuneen rakuunajoukon uskollisuuden ja urheuden kunniaksi. Kornetin pääkallo kertoo synkin katsein eskadroonan kohtalosta Puolan Tycoczinissä vuonna 1657. Punainen pohjaväri osoittaa meille sen, mitä mustat, ristissä olevat miekat aiheuttivat viholliselle. Kunnian kentät Tycoczin 1657 ja Sunajoki 1941.

Iskueskadroonan kornetti. Kornetin miekka ja haarniskoitu käsivarsi ovat nopeaan vastaiskuun perustuvan taktiikan tunnuksia, jonka jatkajia nykyajan rakuunat ovat. Kunnian kentät Lund 1676 ja Vorojoenkivi 1940.

Kranaatinheitineskadroonan kornetti. Mustien husaarien nimi ja kornetin musta kenttä ovat muistona yksikön käyttämistä mustista hevosista. Punainen kenttä ja keltaiset tulilieskat kuvaavat eskadroonan edustaman epäsuoran tulen voimaa, jolla murretaan vihollisen hyökkäys tai puolustus. Kunnian kentät Narva 1700 ja Onkamus 1941.

Kuljetuseskadroonan kornetti. Kornetin siniseen kenttää sijoitettu pyörä yhdistää nykyisen kuljetuskaluston aiempiin ratsuväen kuormastoihin. Kentässä kohoavat ratsuväen miekat muistuttavat vaatimuksesta – jokainen kuljettaja on myös taistelija. Kunnian kentät Birzen 1626 ja Sunkunniemi 1943.

Huoltoeskadroonan (Esikuntaeskadroonan) kornetti. Rintahaarniskan pää ja Marsalkan sauva symbolisoivat huoltoa ja haavoittuneiden hoitoa. Ilman huoltoa ovat kaikki taistelut mahdottomia. Kunnian kentät Twer 1607 ja Säämäjärvi 1941.

Rakuunakoulun kornetti. Uskollisuus, rohkeus ja kunnia ovat tunnuksemme. Sinipohjaisen kornetin hopeinen kannus ja kultainen kruunu kuvaavat alaisten kannustavaa hallintaa ja rehtiä asevelihenkeä. Usko yhteiseen asiaan antaa koulutukselle parhaan perustan ja hengelle vahvimman tuen. Rohkeus on ase, jota pystyy tehokkaasti käyttämään vain hyvin koulutettu joukko. Uskollisen ja rehdin sotilaan palkka on kunnia. Kuta koulu kovempi – sitä oppi selkeämpi. Kunnian kentät Wallhof 1625 ja Lemetti 1940.

Lähde: UUDRAKP:n kornettien esittelytaulut. Kornettien ja esittelytaulujen avulla perinteet esiteltiin jokaisen saapumiserän alokkaille.

Sotilasjoukkoja Rakuunamäellä

1150–1743 Ruotsalaisia rakuunajoukkoja

1788–1809 Saimaan soutulaivasto, venäläinen laivasto-osasto

1809–1889 Venäläistä ratsuväkeä. 86. Rykmentti / 22.JvDiv. (Suomen suuriruhtinaskunta 1809–1917)

1889–1901 Suomen Rakuunarykmentti, komentaja eversti Theodor Schauman. Suomen Rakuunarykmentti lakkautettiin 1901.

1901–1914 55. Suomenmaalainen Rakuunarykmentti, komentaja eversti Alexander Grigorkoff

1914–1918 Venäläisiä joukkoja

1918–1918 Tykistökoulu

1918–1920 Tykistöjoukkoja: Hämeen KTR 1, Vuoristopatteristo, KTR 2, KTR 3, Raskas Tykistörykmentti

1921–1944 Ratsuväkiprikaati perustettiin: Uudenmaan Rakuunarykmentti 1921–1947, Hämeen Ratsurykmentti, Ratsuväkiprikaatin soittokunta

1939–1944 Lentolaivue 10

1942–1944 Jalkaväen koulutuskeskus 3

1944–1946 Lentolaivue 24 ja 34

1944–1957 Kenttätykistörykmentti 3

1947–1957 Uudenmaan Rakuunarykmentti (Jääkäripataljoona 6, 1951–1957)

1957–1980 Karjalan Tykistörykmentti

1980–1992 Lappeenrannan Sotilaspiirin esikunta

1957–1989 Uudenmaan Rakuunapataljoona

1974–1993 Päällystöopisto

1993–2001 Maanpuolustusopisto

2001–2016 Maasotakoulu

Lähde: Ratsumestari Ari Koposen koonnos