Säätiön tarina

Jatkosodan jälkeen Suomessa vallitsi epävarma tilanne. Tuolloin tunnettiin huolta myös Uudenmaan Rakuunarykmentin tulevaisuudesta ja pelättiin rykmentin arvokkaiden perinteiden siirtymistä vieraisiin käsiin. Erityinen huoli oli URR:n upseerikerhon hallinnassa olevan arvokkaan omaisuuden kohtalosta. URR:n upseerikerho oli joutunut keskeyttämään toimintansa kesäkuussa 1941. Kerho jatkoi toimintaansa helmikuussa 1943, mutta keskeytti toiminnan välillä rintamavastuun ottamisen takia jatkaen sitä taas talvella 1944. Venäläisten suurhyökkäyksen alettua vuonna 1944 kerhon toiminta keskeytyi taas. URR palasi Lappeenrantaan lokakuussa 1944, ja upseerikerho pystyi jatkamaan keskeytynyttä toimintaansa heti marraskuussa.

Lappeenrannan evakuointi kesällä 1944 aiheutti muun muassa siihen asti kaupunkiin ja osin maaseudulle sijoitettujen upseerikerhon arvoesineiden ja palkintojen evakuoinnin Orismalan kartanoon Isokyröön. Muu irtaimisto oli evakuoinnin seurauksena joko huonossa kunnossa tai sitten kokonaan kadonnut. Tuona aikana pelättiin jopa rykmentin hajottamista. Rykmentti oli jalkautettu 1. maaliskuuta vuonna 1947. HRR:n vastaava omaisuus siirtyi rykmentin mukana pääosaltaan Lahteen osan kalustosta jäätyä Lappeenrantaan.

URR:n komentaja eversti Adolf Ehrnrooth kutsui rykmentin vuosipäivänä 7.9.1946 virkahuoneeseensa rykmentin upseereita sekä entisiä rakuunaupseereita. Jälkimmäisten joukossa olivat muun muassa aiemmat komentajat kenraalimajuri Harry Alftan ja eversti Hans-Olof von Essen. Tilaisuuden tarkoituksena oli keskustella ja päättää rykmentin upseerikunnalle kuuluvan omaisuuden hoidosta ja hallinnasta. Eversti von Essen oli jo keskustellut asiasta aiemmin kunniapäällikön, Suomen Marsalkka Mannerheimin kanssa.

Ehrnroothin kutsumassa kokoontumisessa päätettiinkin perustaa säätiö, jolle edellä mainittu arvokas omaisuus oli tarkoitus siirtää. Oikeusministeriö vahvisti jo kuukautta myöhemmin 6.10.1947 Uudenmaan Rakuunarykmentin Säätiölle esitetyt säännöt.

Säätiön säädöskirjan ovat allekirjoittaneet kenraalimajuri Harry Uno Alfthan, eversti Hans Olof von Essen, eversti Åke Gustaf Wahren ja ratsumestari, kauppaneuvos Carl-Martin Bergroth. Säätiön peruspääomaksi säädöskirjan allekirjoittaneet luovuttivat 10 000 markkaa.

Säätiön tarkoituksena on "koota ja omistaa ja vastaisuudessa säilyttää Uudenmaan rakuunarykmentin ja sen edeltäjien perinteisiin ja historiaan liittyviä taide- ja muistoesineitä, vaalia sanottuja perinteitä sekä mahdollisuuksien mukaan taloudellisesti tukea Uudenmaan rakuunarykmentin upseerikuntaan kuuluvia tai kuuluneita, avun tarpeessa olevia upseereita ja heidän perheitään, jolloin ensi sijassa tulevat kysymykseen invalidit ja kaatuneiden omaiset."

Säätiö pyrkii toteuttamaan tarkoitustaan kokoamalla edellä mainittuja esineitä, hankkimalla näille arvokkaan ja varman säilytyspaikan, vastaanottamalla lahjoituksia, järjestämällä tilaisuuksia säätiön varojen kartuttamiseksi sekä jakamalla edellä mainittuja avustuksia. Säätiö syntyi lähinnä ideologiselta pohjalta vanhan joukko-osaston perinteiden sekä niihin liittyvien muistoesineiden säilyttämiseksi ja turvaamiseksi.

Uudenmaan Rakuunarykmentin Upseerikerho ry, jonka omistuksessa oli edelleen suuri osa upseerikerhon itsenäisyyden aikana omistukseensa tulleista arvo- ja perinne-esineistä, luovutti tämän osuutensa URR:n säätiölle vuonna 2019. Säätiön perinne-esineet ja omaisuus on sijoitettu Lappeenrannan Upseerikerholle. Arvokas kirjasto on sijoitettu myös Upseerikerholle.

Teksti Keijo Simola