Oleellisena osana varuskuntaa kuului myös upseerikerho (upseeriklubi). Se sijoitettiin Saimaan ja kasarmimäen väliselle jääkauden aikana muodostuneelle pitkähkölle tasanteelle. Samalle tasanteelle sijoitettiin myös viereinen komentajan residenssi ja kaksi upseerirakennusta. Alunperin kerhorakennus oli suunniteltu komentajan talon paikalle, mutta se oli liian kapea alue niin suurelle rakennukselle, joten yliarkkitehti Lybeck vaihtoi ne nykyisille paikoilleen.

Kerhorakennuksen, kuten myös kaikkien 42 rakennuksen piirustukset on signeerannut silloisen rakennusylihallituksen Ylitirehtööri Sebastian Gripenberg. Rakennustöiden ylin johto oli uskottu yliarkkitehti John Lybeckille. Urakkatarjouskilpailun voitti viipurilainen rakennusurakoitsija Antti Wiklund ja sopimus allekirjoitettiin 25.2.1890.

Rakuunoiden komentaja everstiluutnantti Schauman seurasi tarkasti "omistajan elkein" rakennustöiden edistymistä ja 14.4 hän oli tehnyt huomautuksia kerhon rakennustöiden yksityiskohdista. Komentajan talon perustukset olivat jo tehty, mutta kerhon olivat kesken, kun paremmat kivimiehet olivat tekemässä leipomorakennuksen perustuksia. (L ja S eivät tulleet oikein toimeen keskenään ja heillä oli riitaa mm. komentajan talon palvelijan huoneen ovesta ja tapettien väristä.)

Kerhorakennus valmistui varsin nopeasti ja se luovutettiinkin upseerikunnan käyttöön jo 5.12.1890. Rakennus oli vielä keskeneräinen ja aiheutti reklamaatiota esim parketin osalta joka oli niin kelvottomasti tehty, että siitä ei voinut maksaa. Käyttökuntoon kerho saatiin 17.3.1891. Ulkovuoraus tehtiin keväällä huhtikuussa ja sen valmistuttua pidettiin kerholla suuret juhlat. Vielä vuoden 1891 lopussa Lybeck vaati urakoitsijalta parketin ja ulkomaalauksen korjaamista.

Senaatti hyväksyi helmikuussa 1895 ensimmäisen muutostyön kerhorakennuksessa rykmentin komentajan anomuksesta. Yksi sisäseinä piti purkaa, jotta saatiin tilaa biljardipöydälle.

Rakennuksen kuvaus

Runko on tehty hirrestä. Ulkopuolelta se on verhoiltu mäntypaneeli-laudoituksella ja koristelistoilla. Katto oli alusta alkaen peltinen. Kaksikerroksisen kerhohuoneiston rakenne on kolmijakoinen. Vastakohtana miehistökasarmeille sen päätyosat ovat keskiosaa korkeammat. Suuri juhlasali soittolehtereineen vie lähes koko keskiosan tilat, kun taas päätyosissa on pienempiä huoneita. Alun pitäen ns. paraatiovi ja eteisaula sijaitsivat Upseeritien puolella keskellä julkisivua. Eteisalusta päästiin suoraan juhlasaaliin, jonka pitkältä sivulta avautuvat suuret ikkunat avoimen terassin yli Saimaan Sunisen selälle. Eteisaulan yläpuolella oli ikkunat soittokunnan lehterille. Salin pohjoisesta ovesta päästiin biljardisaliin ja lukusaliin. Vastaavasti eteläisestä ovesta päästiin ruokasaliin ja kabinettiin. Alakerran eteläpäässä, nykyisen baarin paikalla, oli keittiö ja osin nykyisissä eteistiloissa oli emännän ja kerhoneidin asunnot, joihin päästiin päädyn toisesta ovesta. Rakennuksen kummankin päädyn yläkerrassa oli erikokoisia majoitushuoneita poikamiesupseereille ja kerhopalvelijoille kaikkiaan 11 kappaletta. Niihin päästiin rakennuksen päätyjen yläkerran sisäänkäynneistä, joista pohjoisempi oli Upseeritien puolella. Alun perin Rakuunapään yläkertaan oli suunniteltu mm. kaksi kaksihuoneista asuntoa esikuntaupseereille. Rakennuksessa oli luonnollisesti uunilämmitys ja esim. juhlasalin nurkissa oli komeat kaakeliuunit.

Piirustusten mukaan vuonna 1932 alkoi rakennuksessa mittavat muutostyöt. Kaakeliuunit purettiin ja tilalle tehtiin vesikeskuslämmitysjärjestelmä rakentamalla rakennuksen alle kattilahuone ja kellaritiloja. Keittiö siirrettiin suureen eteisaulaan ja emännän asunto rakennuksen yläkertaan. Sisäänkäynnit tehtiin rakennuksen päätyihin. Uudet järjestelyt aiheuttivat melkoisia muutoksia myös kerhon sisätiloihin. Tarkkasilmäinen voi havaita muutokset vielä tänäänkin jopa rakennuksen ulkopuolelta (puoli ikkunaa rapun alla).

Yläkerran sisäseiniä on myös muuteltu, jotta tilat on saatu paremmin palvelemaan kulloisia tarpeita. Onkin todettava, että vain juhlasali on säilynyt eniten alkuperäisessä asussaan.

Kuva: Rakuuna Georg Åberg vuonna 1928 paraativarustuksessa. 

Teksti Anssi Laakso

Upseerikerhorakennus

Kellarikerros koki suuret muutokset 1974, kun upseerikunta rakensi sinne talkootyönä saunatilat takka- ja pukuhuoneineen. Samalla kerhon terassi suureni nykyiseen kokoonsa.

Ajatus saunan rakentamisesta syntyi, kun rakennus liitettiin kaukolämpöverkostoon ja entisen kattilahuoneen tilat jäivät tarpeettomiksi. Suurin ja pölyisin vaihe työssä oli kaivaa käsin tulevat saunatilat tarpeeksi syviksi rossipohjan alle, että perustukset pystyttiin valamaan ja huonekorkeus saatiin riittäväksi (kas kummaa, kun rossipohjan alle oli jäänyt muutamia isoja kiviä v. 1890). Saunan rakentamiseen osallistui upseerikunnan lisäksi Lappeenrannan reserviupseerikerhon jäseniä sekä kaikkiaan 54 yksityishenkilöä tai yhteisöä lahjoittajina. Rakennustyötä johti majuri Antti Lehtola.

Yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä kerho maalattiin jälleen alkuperäisen väriseksi, mikä ei ollut kaikkien mieleen, sillä se oli ollut vuosikausia paljon vaaleampi ja "nätimpi". Rakennus on Museoviraston suojeluksessa.

Vuoteen 2018 asti rakennuksen työt ovat olleet lähinnä kunnostus- ja pintaremontteja, joilla pidettiin kerhorakennus kunnossa.

Lappeenrannan Upseerikerho ry otti rakennuksen lahjoituksena vastaan Lappeenrannan kaupungilta 1.1.2018.

Yhdistyksen päämääränä oli säilyttää rakennus, sen historia ja tarinat tuleville sukupolville sekä avata kaikille avoin lounas- ja tilausravintola.

Yhdistys tilasi rakennuksen laajan kuntoarvion ja  investoi rakennuksen välttämättömiin korjauksiin viisivuotissuunnitelman perusteella. 

Julkisivut maalattiin, terassi korjattiin ja ikkunoihin asennettiin tiivistyslistoja. Rakuunapään putkirikko korjattiin. 

Palotarkastuksen, laaditun pelastussuunnitelman ja riskiarvioinnin perusteella rakennuksen paloilmoitinlaitteet tarkastettiin ja lukitukset uusittiin. Valvonta- ja hälytyslaitteet sekä ulkokamerat asennettiin ja vartiointipalvelut sovittiin.

Upseerikerhon avaamiseksi kaikille avoimeksi lounas- ja tilausravintolaksi portaat rantaraitille uusittiin sekä uusia pysäköintipaikkoja rakennettiin. 

Keittiön ja baarin toiminnallisuuksia parannettiin. Samalla tehtiin uusia sähköasennuksia.  Kokoustilojen käyttöön ottamiseksi asennettiin esityslaitteet ja langaton internet -verkko.

Kaikki rakennuksen korjaukset tehtiin Etelä-Karjalan Museon ohjauksessa ja kaupungin rakennusvalvonnan hyväksyminä. Korjaukset toteutti Rakennusliike Nopsa. Julkisivumaalausten toteuttamista tukivat Etelä-Karjalan Säästöpankkisäätiö, Museovirasto ja yksityishenkilöt.

Lappeenrannan kaupunki tuki toimintaa tontin vuokraamisen lisäksi mm. ylläpitämällä portaat Rakuunamäelle ja rakentamalla kiviportaat Rantaraitille.

Upseerikerhon tilat

Lappeenrannan Upseerikerhon tilat soveltuvat monenlaisiin arjen ja juhlan tuomiin tarpeisiin.

Juhlasalii mahtuu lounas-, päivällis- ja illallispöytiin noin 90 henkeä. Kokonaisuudessaan kerholle mahtuu jopa kaksisataa juhlavierasta.

Lounas- ja päivälliskokouksiin parhaiten sopivat Rakuunasali (16) ja Lemetin motti (8-10).

Kokouksiin sopivat parhaiten yläkerran pienempi (12) ja isompi (30) kokoustila.

Terassilla on 30 asiakaspaikkaa 2-6 henkilön pöydissä.

Isompiin tapahtumiin voidaan varata juhlasali tai päädyt. Katso varausmaksut palvelupaketeista.

Kerholla  on Lappeenrannan sotilaselämään liittyviä tauluja ja muita taideteoksia sekä muistoesineitä. Esineistö on Uudenmaan Rakuunarykmentin Säätiön ja Uudenmaan Rakuunarykmentin Upseerikerhon omaisuutta. Voimakkaimpana kerholla näyttäytyvät tietysti Lappeenrannan vahvat Rakuunaperinteet.

Juhlasali on kerhon hienoin tila. Sen seinällä arvokkaimmalla paikalla on rakuunoiden perinnekomentajan, Suomen marsalkka Mannerheimin muotokuva. Rinnallaan hänellä on vasemmalla hakkapeliittakomentaja Torsten Stålhandsken sekä oikealla kerhon perustamisen aikaina Suomen Rakuunarykmentin komentajana toiminut Oscar Theodor Schauman, joka henkilökohtaisesti valvoi rakennustyön edistymistä vuosina 1890-1891.

Rakennuksen pohjoispääty on nimetty Rakuunapääksi Lappeenrannassa palvelleiden rakuunajoukkojen mukaan. Sen seiniä täyttävätkin rakuunakomentajien muotokuvat.

Eteläpäätyä kutsutaan Tykistöpääksi vuoteen 1980 asti Lappeenrannassa palvelleen ja sittemmin Vekaranjärvelle siirtyneen Karjalan Tykistörykmentin mukaan. Tykistöpäähän sisääntullessa huomio kiinnittyy Mannerheimin kaataman tiikerin taljaan. Tykistöpään veteraanisalissa säilytetään neljän lappeenrantalaisen Mannerheim ristinritarin muotokuvaa.

Kokous-, ryhmätyö-, ja kabinettitiloja on viisi (10 - 30 henkilöä). Tiloissa on projektorit ja valkokankaat. Rakennuksessa on äänentoistojärjestelmä mm. käsi- ja headset-mikrofoni sekä langaton internet -verkko.

Teksti Hannu Hyppönen

© Uudenmaan Rakuunarykmentin säätiö