Upseerikerhon tulevaisuus

Miten Rakuunamäen historiallinen Upseerikerho voidaan ottaa uudelleen käyttöön.

Luku 1. Rakennus, joka syntyi varuskuntakaupunkiin

Luku 2. Rakuunamäki ja sotilasperinteet

Luku 3. Perinteet, jotka säilyvät

Luku 4. Juhlat, jotka muistetaan

Luku 5. Ravintola, joka toi historian eloon ja koettavaksi

Luku 6. Miksi Upseerikerho sulkeutui

Luku 7. Upseerikerhorakennukset Suomessa

Luku 8. Miksi Upseerikerhorakennus uudelleen käyttöön

Luku 9. Haasteet ovat todellisia – siksi tarvitaan kokonaisratkaisu

Luku 10. Ratkaisu: Hybridi-ankkurimalli

Luku 1. Rakennus, joka syntyi varuskuntakaupunkiin

Rakuunamäelle rakennettu Upseerikerho valmistui vuonna 1890 aikana, jolloin Lappeenranta oli yksi Suomen merkittävimmistä varuskuntakaupungeista. Rakennus suunniteltiin rakuunarykmentin upseerien kokoontumispaikaksi – paikaksi, jossa voitiin keskustella, viettää vapaa-aikaa ja ylläpitää sotilasyhteisön perinteitä. Jo syntyhetkestään lähtien rakennus oli enemmän kuin pelkkä talo: se oli osa sotilasyhteisön identiteettiä.

Upseerikerhon arkkitehtuuri heijastaa aikansa tyyliä. Rakennus sijoitettiin näkyvälle paikalle Saimaan rannalle, Rakuunamäellä, joka muodostui vähitellen sotilasyhteisön keskeiseksi ympäristöksi. Kerhon saleissa kokoontuivat upseerit, vieraat ja juhlaväki. Samalla rakennuksesta tuli osa laajempaa varuskuntakulttuuria, jossa perinteet, juhlat ja yhteisöllisyys olivat keskeisiä.

Vuosikymmenten aikana Upseerikerhosta tuli yksi Lappeenrannan tunnetuimmista rakennuksista. Sen ovista kulkivat sukupolvet sotilaita ja vieraita, ja rakennus liittyi monien ihmisten henkilökohtaisiin muistoihin. Upseerikerhon tarina alkoi sotilasyhteisön kokoontumispaikkana – mutta se kasvoi vähitellen osaksi koko kaupungin historiaa.

Luku 2. Rakuunamäki ja sotilasperinteet 

Rakuunamäki ja sotilasperinteet

Rakuunamäki on ollut vuosisatojen ajan tärkeä sotilasyhteisön ympäristö. Alueelle rakennetut varuskuntarakennukset muodostivat kokonaisuuden, joka vaikutti merkittävästi Lappeenrannan kehitykseen. Upseerikerho oli yksi tämän kokonaisuuden keskeisistä rakennuksista ja toimi symbolisena paikkana, jossa sotilasperinteet olivat näkyvästi esillä.

Rakuunaperinne on osa suomalaisen ratsuväen historiaa. Lappeenrannassa tämä perinne on säilynyt erityisen vahvana, sillä kaupungissa on toiminut useita ratsuväkeen liittyviä joukko-osastoja. Upseerikerhon saleissa tämä historia on ollut ja on edelleen läsnä esineiden, kuvien ja kertomusten kautta.

Rakuunamäki otettiin nimenä käyttöön 1992.

Tutustu näillä sivuilla rakuunoiden historiaan tai astu tästä sisään Upseerikerholle.

Luku 3

Perinteet, jotka säilyivät

Upseerikerhon merkittävä osa on ollut siellä esillä oleva rakuunaperinne. Rakennukseen on vuosikymmenten aikana koottu esineistöä, joka kertoo ratsuväen historiasta ja sotilasyhteisön elämästä. Taulut, esineet ja muistoesineet muodostavat kokonaisuuden, joka tekee rakennuksesta ainutlaatuisen.

Uudenmaan Rakuunarykmentin säätiön tehtävänä on ollut näiden perinteiden vaaliminen. Säätiö perustettiin aikana, jolloin haluttiin varmistaa, että rakuunaperinteen esineistö ja historia säilyvät tuleville sukupolville. Upseerikerho tarjosi luonnollisen paikan tälle työlle, koska rakennus oli jo itsessään osa samaa historiaa.

Kun esineet ovat esillä historiallisessa ympäristössä, ne kertovat tarinaa aivan eri tavalla kuin pelkästään vitriineissä. Upseerikerhon saleissa historia on ollut osa rakennuksen elämää. Juuri tämä tekee paikasta erityisen: rakennus ja perinne muodostavat yhdessä kokonaisuuden.

Tutustu näillä sivuilla rakuunoiden historiaan tai astu tästä sisään Upseerikerholle.

Luku 4. Juhlat, jotka muistetaan

Upseerikerho ei ollut pelkästään sotilasperinteen paikka. Se oli myös juhlatila, jossa järjestettiin monenlaisia tilaisuuksia. Häät, vuosijuhlat, kurssijuhlat ja perhejuhlat olivat osa rakennuksen arkea. Näissä tilaisuuksissa kohtasivat sotilasperinne ja kaupunkilaisten oma juhlakulttuuri.

Itsenäisyyspäivän iltajuhla ja Breitenfeldinpäivän iltajuhla, molemmat on järjestetty Upseerikerholla yli 50 kertaa.

Monille lappeenrantalaisille Upseerikerho oli paikka, jossa vietettiin elämän tärkeitä hetkiä. Rakennuksen juhlasalit ja historiallinen ympäristö loivat ainutlaatuisen tunnelman. Tämän vuoksi Upseerikerho jäi monien ihmisten muistoihin erityisenä paikkana.

Juhlat ja tilaisuudet pitivät rakennuksen elävänä. Ne toivat yhteen ihmisiä eri taustoista ja loivat yhteisöllisyyttä. Tässä mielessä Upseerikerho oli enemmän kuin historiallinen rakennus – se oli osa kaupungin sosiaalista elämää.

Tutustu näillä sivuilla rakuunoiden historiaan tai astu tästä sisään Upseerikerholle.

Luku 5. Ravintola, joka toi historian ja perinteet eloon ja koettaviksi

Viimeisin aktiivinen vaihe Upseerikerhorakennuksen historiassa oli ravintolatoiminta vuosina 2018–2022. Palvelutarjonta uudistettiin ja laajennettiin. Rakennuksessa järjestettiin monenlaisia tilaisuuksia, jotka yhdistivät historian ja nykyajan. Ravintola tarjosi mahdollisuuden tutustua rakennukseen ja sen perinteisiin osana palveluja ja kaikille avoimissa esittelyissä.

Erityisen suosittuja olivat perinteisiin liittyvät tilaisuudet, kuten Miekka-ateriat ja Mannerheim-päivälliset. Näissä tilaisuuksissa historia ei ollut vain nähtävissä, vaan se oli kokemus, jossa yhdistyivät rakennus ja sen tilat, historia, tarinat, ruoka, juoma ja musiikki. Vieraat saattoivat samalla tutustua rakuunaperinteeseen ja rakennuksen historiaan.

Ravintola toi rakennukseen myös uusia kävijöitä. Monet vieraat tulivat paikalle ensimmäistä kertaa juuri ravintolatoiminnan kautta. Näin Upseerikerho toimi myös eräänlaisena kulttuurihistoriallisena nähtävyytenä Rakuunamäellä, Saimaan rannalla.

Tutustu näillä sivuilla rakuunoiden historiaan tai astu tästä sisään Upseerikerholle.

Luku 6. Miksi Upseerikerho sulkeutui

Ravintolatoiminta päättyi vuoden 2022 lopussa. Päätökseen vaikutti useiden tekijöiden yhdistelmä: ravintolatoiminnan edellyttämät investoinnit, rakennuksen välttämättömät korjaukset sekä kasvaneet ylläpitokustannukset.

Pandemian seurauksena ravintola-alan toimintaympäristö muuttui nopeasti ja osin pysyvästi. Vakiotapahtumat ja tilaisuudet vähenivät tai loppuivat kokonaan, ja lounasasiakkaiden käyttäytyminen muuttui siirtyen yhä enemmän noutoruokaan. Samanaikaisesti raaka-aineiden hinnat nousivat ja alan työvoimapula kasvoi, kun henkilöstöä siirtyi muille toimialoille. Tämä vaikeutti merkittävästi toiminnan kannattavaa järjestämistä.

Ravintolatoiminnan päättyessä rakennus jäi ilman aktiivista käyttöä. Tämä ei kuitenkaan tarkoita, että rakennus olisi menettänyt merkityksensä. Päinvastoin: Upseerikerho on suojeltu historiallinen kohde ja olennainen osa Lappeenrannan kulttuuriperintöä.

Rakennukset säilyvät kuitenkin parhaiten käytössä. Siksi keskustelu on siirtynyt menneisyydestä tulevaisuuteen. Keskeinen kysymys ei ole enää vain, mitä rakennus on ollut, vaan: miten Upseerikerhorakennus saadaan uudella tavalla elävään ja kestävään käyttöön.

Tutustu näillä sivuilla rakuunoiden historiaan tai astu tästä sisään Upseerikerholle.

Luku 7. Upseerikerhorakennukset Suomessa

Monissa suomalaisissa kaupungeissa historialliset upseerikerhot ovat löytäneet uuden elämän osana nykyistä kaupunkirakennetta. Esimerkiksi Haminassa ja Mikkelissä rakennukset ovat edelleen aktiivisessa käytössä juhla- ja tapahtumatiloina, joissa historiallinen ympäristö toimii selkeänä vetovoimatekijänä.

Lahdessa upseerikerhorakennus on yksityisessä omistuksessa, ja siinä toimii lounas- ja tilausravintola. Hämeen Ratsurykmentin ja ratsumiesten perinteet sekä esineistö luovat toiminnalle oman, erottuvan identiteetin.

Useissa kohteissa rakennukset ovat edelleen puolustusvoimien käytössä. Tällaisia ovat esimerkiksi Dragsvik, Parola ja Utti. Säkylässä rakennus on säätiön omistuksessa, ja siellä toimii museon ohella yhdistyksen ylläpitämä ravintola. Suomenlinnassa upseerikerho toimii hoitokunnan hallinnoimana, ja tiloissa on ravintolatoimintaa.

Näitä esimerkkejä yhdistää yksi keskeinen tekijä: rakennukset ovat säilyneet aktiivisessa käytössä.

Toimintamallit vaihtelevat, mutta usein ne perustuvat yhteistyöhön eri toimijoiden välillä:

• kaupunki tai julkinen toimija omistaa rakennuksen
• yrittäjä vastaa liiketoiminnasta
• yhteisöt ja organisaatiot käyttävät tiloja tilaisuuksiin

Keskeinen havainto on, että historialliset rakennukset säilyvät parhaiten silloin, kun niille löytyy kestävä ja jatkuva käyttö.

On myös esimerkkejä käyttötarkoituksen muutoksista. Kouvolassa upseerikerhorakennus on muutettu asuinkäyttöön ja Korialla päiväkodiksi.

Tutustu näillä sivuilla rakuunoiden historiaan tai astu tästä sisään Upseerikerholle. 

Luku 8. Miksi Upseerikerhorakennus uudelleen käyttöön?

Upseerikerhorakennus ei ole pelkkä historiallinen rakennus. Se on osa Lappeenrannan identiteettiä ja kaupunkikuvan jatkuvuutta – yli 130 vuoden ajalta.

Rakennuksen arvo ei kuitenkaan säily itsestään.

Ilman aktiivista käyttöä historiallisesti arvokaskin rakennus muuttuu vähitellen passiiviseksi kustannuseräksi. Ylläpitokulut jatkuvat, mutta käyttö ja merkitys heikkenevät. Pitkällä aikavälillä tämä johtaa väistämättä tilanteeseen, jossa vaihtoehdot kapenevat ja päätökset muuttuvat reaktiivisiksi.

Siksi kysymys ei ole siitä, otetaanko rakennus käyttöön – vaan siitä, miten ja millä mallilla se tehdään.

Uudelleen käyttöönotolle on kolme keskeistä perustetta:

1. Rakennuksen säilyminen edellyttää käyttöä
Historiallinen arvo ei yksin riitä. Rakennus säilyy vain, jos se on osa elävää kaupunkia.

2. Taloudellinen kestävyys edellyttää toimintaa
Ilman käyttöä rakennus tuottaa kustannuksia. Kestävä käyttö mahdollistaa ylläpidon rahoittamisen.

3. Kaupungin elinvoima edellyttää aktiivisia tiloja
Upseerikerholla on potentiaali toimia tapahtumien, kulttuurin ja yhteisöllisyyden keskuksena.

Näin ollen kyse ei ole vain rakennuksesta, vaan laajemmasta valinnasta:

halutaanko Upseerikerhosta säilyvä mutta passiivinen kohde – vai elävä ja käytössä oleva osa kaupunkia.

Upseerikerhon seuraava vaihe ei synny itsestään.
Se edellyttää mallia, joka yhdistää kolme tekijää:

• käytön

• taloudellisen kestävyyden

• rakennuksen arvon säilymisen

Luku 9. Haasteet ovat todellisia – siksi tarvitaan kokonaisratkaisu

Upseerikerhorakennuksen nykytilanteeseen liittyvät haasteet ovat todellisia, eikä niitä pidä sivuuttaa.

Rakennus on ollut useita vuosia ilman aktiivista toimijaa.
Sen ylläpito aiheuttaa kaupungille kustannuksia ilman riittävää käyttöä.
Rakennuksen käyttöön, kokoelmiin ja tulevaisuuteen liittyy perusteltuja kysymyksiä ja huolia.

Myös kriittiset näkökulmat ovat ymmärrettäviä:

• Miten rakennuksen ylläpitokustannukset katetaan?
• Miksi uutta toimijaa ei ole vielä löytynyt?
• Rajoittavatko kokoelmat rakennuksen käyttöä?
• Miten turvallisuusriskit huomioidaan?
• Olisiko jokin muu ratkaisu parempi?

Nämä eivät ole esteitä keskustelulle – ne ovat syitä jatkaa sitä.

Keskeinen johtopäätös on selkeä: nykytila ei ole kestävä, mutta yksittäiset osaratkaisut eivät riitä.

Yhden toimijan ratkaisu on toimijalle liian raskas.
Uuden museon perustaminen Rakuunamäelle on erillinen hanke ja investointitarpeiltaan utopistinen
Rakennuksen käyttötarkoituksen täydellinen muuttaminen vuokraamalla tai myymällä ei ratkaise rakennuksen käyttöä eikä sen arvoa.

Siksi tarvitaan ratkaisu, joka huomioi kokonaisuuden.

Ratkaisu, joka yhdistää rakennuksen käytön, taloudellisen kestävyyden ja historiallisen arvon säilymisen

Juuri tähän tarpeeseen vastaa hybridi-ankkurimalli.

Se ei sivuuta esitettyjä ongelmia – vaan ratkaisee ne ja  rakentuu haasteiden poistamisen varaan.

Rakennuksen tulevaisuus ei ratkea yksittäisellä päätöksellä tai yhdellä toimijalla. Se edellyttää mallia, jossa useat toimijat yhdessä muodostavat kestävän kokonaisuuden.

Haasteet ovat todellisia. Siksi tarvitaan ratkaisu, joka on kokonaisvaltainen.

Seuraavassa luvussa tarkastellaan, miten hybridi-ankkurimalli vastaa tähän haasteeseen käytännössä.

Tutustu näillä sivuilla rakuunoiden historiaan tai astu tästä sisään Upseerikerholle.  

Oleellisena osana varuskuntaa kuului myös upseerikerho (upseeriklubi). Se sijoitettiin Saimaan ja kasarmimäen väliselle jääkauden aikana muodostuneelle pitkähkölle tasanteelle. Samalle tasanteelle sijoitettiin myös viereinen komentajan residenssi ja kaksi upseerirakennusta. Alunperin kerhorakennus oli suunniteltu komentajan talon paikalle, mutta se oli liian kapea alue niin suurelle rakennukselle, joten yliarkkitehti Lybeck vaihtoi ne nykyisille paikoilleen.

Kerhorakennuksen, kuten myös kaikkien 42 rakennuksen piirustukset on signeerannut silloisen rakennusylihallituksen Ylitirehtööri Sebastian Gripenberg. Rakennustöiden ylin johto oli uskottu yliarkkitehti John Lybeckille. Urakkatarjouskilpailun voitti viipurilainen rakennusurakoitsija Antti Wiklund ja sopimus allekirjoitettiin 25.2.1890.

Rakuunoiden komentaja everstiluutnantti Schauman seurasi tarkasti "omistajan elkein" rakennustöiden edistymistä ja 14.4 hän oli tehnyt huomautuksia kerhon rakennustöiden yksityiskohdista. Komentajan talon perustukset olivat jo tehty, mutta kerhon olivat kesken, kun paremmat kivimiehet olivat tekemässä leipomorakennuksen perustuksia. (L ja S eivät tulleet oikein toimeen keskenään ja heillä oli riitaa mm. komentajan talon palvelijan huoneen ovesta ja tapettien väristä.)

Kerhorakennus valmistui varsin nopeasti ja se luovutettiinkin upseerikunnan käyttöön jo 5.12.1890. Rakennus oli vielä keskeneräinen ja aiheutti reklamaatiota esim parketin osalta joka oli niin kelvottomasti tehty, että siitä ei voinut maksaa. Käyttökuntoon kerho saatiin 17.3.1891. Ulkovuoraus tehtiin keväällä huhtikuussa ja sen valmistuttua pidettiin kerholla suuret juhlat. Vielä vuoden 1891 lopussa Lybeck vaati urakoitsijalta parketin ja ulkomaalauksen korjaamista.

Senaatti hyväksyi helmikuussa 1895 ensimmäisen muutostyön kerhorakennuksessa rykmentin komentajan anomuksesta. Yksi sisäseinä piti purkaa, jotta saatiin tilaa biljardipöydälle.

Rakennuksen kuvaus

Runko on tehty hirrestä. Ulkopuolelta se on verhoiltu mäntypaneeli-laudoituksella ja koristelistoilla. Katto oli alusta alkaen peltinen. Kaksikerroksisen kerhohuoneiston rakenne on kolmijakoinen. Vastakohtana miehistökasarmeille sen päätyosat ovat keskiosaa korkeammat. Suuri juhlasali soittolehtereineen vie lähes koko keskiosan tilat, kun taas päätyosissa on pienempiä huoneita. Alun pitäen ns. paraatiovi ja eteisaula sijaitsivat Upseeritien puolella keskellä julkisivua. Eteisalusta päästiin suoraan juhlasaaliin, jonka pitkältä sivulta avautuvat suuret ikkunat avoimen terassin yli Saimaan Sunisen selälle. Eteisaulan yläpuolella oli ikkunat soittokunnan lehterille. Salin pohjoisesta ovesta päästiin biljardisaliin ja lukusaliin. Vastaavasti eteläisestä ovesta päästiin ruokasaliin ja kabinettiin. Alakerran eteläpäässä, nykyisen baarin paikalla, oli keittiö ja osin nykyisissä eteistiloissa oli emännän ja kerhoneidin asunnot, joihin päästiin päädyn toisesta ovesta. Rakennuksen kummankin päädyn yläkerrassa oli erikokoisia majoitushuoneita poikamiesupseereille ja kerhopalvelijoille kaikkiaan 11 kappaletta. Niihin päästiin rakennuksen päätyjen yläkerran sisäänkäynneistä, joista pohjoisempi oli Upseeritien puolella. Alun perin Rakuunapään yläkertaan oli suunniteltu mm. kaksi kaksihuoneista asuntoa esikuntaupseereille. Rakennuksessa oli luonnollisesti uunilämmitys ja esim. juhlasalin nurkissa oli komeat kaakeliuunit.

Piirustusten mukaan vuonna 1932 alkoi rakennuksessa mittavat muutostyöt. Kaakeliuunit purettiin ja tilalle tehtiin vesikeskuslämmitysjärjestelmä rakentamalla rakennuksen alle kattilahuone ja kellaritiloja. Keittiö siirrettiin suureen eteisaulaan ja emännän asunto rakennuksen yläkertaan. Sisäänkäynnit tehtiin rakennuksen päätyihin. Uudet järjestelyt aiheuttivat melkoisia muutoksia myös kerhon sisätiloihin. Tarkkasilmäinen voi havaita muutokset vielä tänäänkin jopa rakennuksen ulkopuolelta (puoli ikkunaa rapun alla).

Yläkerran sisäseiniä on myös muuteltu, jotta tilat on saatu paremmin palvelemaan kulloisia tarpeita. Onkin todettava, että vain juhlasali on säilynyt eniten alkuperäisessä asussaan.

Kuva: Rakuuna Georg Åberg vuonna 1928 paraativarustuksessa. 

Teksti Anssi Laakso

Upseerikerhorakennus

Kellarikerros koki suuret muutokset 1974, kun upseerikunta rakensi sinne talkootyönä saunatilat takka- ja pukuhuoneineen. Samalla kerhon terassi suureni nykyiseen kokoonsa.

Ajatus saunan rakentamisesta syntyi, kun rakennus liitettiin kaukolämpöverkostoon ja entisen kattilahuoneen tilat jäivät tarpeettomiksi. Suurin ja pölyisin vaihe työssä oli kaivaa käsin tulevat saunatilat tarpeeksi syviksi rossipohjan alle, että perustukset pystyttiin valamaan ja huonekorkeus saatiin riittäväksi (kas kummaa, kun rossipohjan alle oli jäänyt muutamia isoja kiviä v. 1890). Saunan rakentamiseen osallistui upseerikunnan lisäksi Lappeenrannan reserviupseerikerhon jäseniä sekä kaikkiaan 54 yksityishenkilöä tai yhteisöä lahjoittajina. Rakennustyötä johti majuri Antti Lehtola.

Yhdeksänkymmentäluvun puolivälissä kerho maalattiin jälleen alkuperäisen väriseksi, mikä ei ollut kaikkien mieleen, sillä se oli ollut vuosikausia paljon vaaleampi ja "nätimpi". Rakennus on Museoviraston suojeluksessa.

Vuoteen 2018 asti rakennuksen työt ovat olleet lähinnä kunnostus- ja pintaremontteja, joilla pidettiin kerhorakennus kunnossa.

Lappeenrannan Upseerikerho ry otti rakennuksen lahjoituksena vastaan Lappeenrannan kaupungilta 1.1.2018.

Yhdistyksen päämääränä oli säilyttää rakennus, sen historia ja tarinat tuleville sukupolville sekä avata kaikille avoin lounas- ja tilausravintola.

Yhdistys tilasi rakennuksen laajan kuntoarvion ja  investoi rakennuksen välttämättömiin korjauksiin viisivuotissuunnitelman perusteella. 

Julkisivut maalattiin, terassi korjattiin ja ikkunoihin asennettiin tiivistyslistoja. Rakuunapään putkirikko korjattiin. 

Palotarkastuksen, laaditun pelastussuunnitelman ja riskiarvioinnin perusteella rakennuksen paloilmoitinlaitteet tarkastettiin ja lukitukset uusittiin. Valvonta- ja hälytyslaitteet sekä ulkokamerat asennettiin ja vartiointipalvelut sovittiin.

Upseerikerhon avaamiseksi kaikille avoimeksi lounas- ja tilausravintolaksi portaat rantaraitille uusittiin sekä uusia pysäköintipaikkoja rakennettiin. 

Keittiön ja baarin toiminnallisuuksia parannettiin. Samalla tehtiin uusia sähköasennuksia.  Kokoustilojen käyttöön ottamiseksi asennettiin esityslaitteet ja langaton internet -verkko.

Kaikki rakennuksen korjaukset tehtiin Etelä-Karjalan Museon ohjauksessa ja kaupungin rakennusvalvonnan hyväksyminä. Korjaukset toteutti Rakennusliike Nopsa. Julkisivumaalausten toteuttamista tukivat Etelä-Karjalan Säästöpankkisäätiö, Museovirasto ja yksityishenkilöt.

Lappeenrannan kaupunki tuki toimintaa tontin vuokraamisen lisäksi mm. ylläpitämällä portaat Rakuunamäelle ja rakentamalla kiviportaat Rantaraitille.

Upseerikerhon tilat

Lappeenrannan Upseerikerhon tilat soveltuvat monenlaisiin arjen ja juhlan tuomiin tarpeisiin.

Juhlasalii mahtuu lounas-, päivällis- ja illallispöytiin noin 90 henkeä. Kokonaisuudessaan kerholle mahtuu jopa kaksisataa juhlavierasta.

Lounas- ja päivälliskokouksiin parhaiten sopivat Rakuunasali (16) ja Lemetin motti (8-10).

Kokouksiin sopivat parhaiten yläkerran pienempi (12) ja isompi (30) kokoustila.

Terassilla on 30 asiakaspaikkaa 2-6 henkilön pöydissä.

Isompiin tapahtumiin voidaan varata juhlasali tai päädyt. Katso varausmaksut palvelupaketeista.

Kerholla  on Lappeenrannan sotilaselämään liittyviä tauluja ja muita taideteoksia sekä muistoesineitä. Esineistö on Uudenmaan Rakuunarykmentin Säätiön ja Uudenmaan Rakuunarykmentin Upseerikerhon omaisuutta. Voimakkaimpana kerholla näyttäytyvät tietysti Lappeenrannan vahvat Rakuunaperinteet.

Juhlasali on kerhon hienoin tila. Sen seinällä arvokkaimmalla paikalla on rakuunoiden perinnekomentajan, Suomen marsalkka Mannerheimin muotokuva. Rinnallaan hänellä on vasemmalla hakkapeliittakomentaja Torsten Stålhandsken sekä oikealla kerhon perustamisen aikaina Suomen Rakuunarykmentin komentajana toiminut Oscar Theodor Schauman, joka henkilökohtaisesti valvoi rakennustyön edistymistä vuosina 1890-1891.

Rakennuksen pohjoispääty on nimetty Rakuunapääksi Lappeenrannassa palvelleiden rakuunajoukkojen mukaan. Sen seiniä täyttävätkin rakuunakomentajien muotokuvat.

Eteläpäätyä kutsutaan Tykistöpääksi vuoteen 1980 asti Lappeenrannassa palvelleen ja sittemmin Vekaranjärvelle siirtyneen Karjalan Tykistörykmentin mukaan. Tykistöpäähän sisääntullessa huomio kiinnittyy Mannerheimin kaataman tiikerin taljaan. Tykistöpään veteraanisalissa säilytetään neljän lappeenrantalaisen Mannerheim ristinritarin muotokuvaa.

Kokous-, ryhmätyö-, ja kabinettitiloja on viisi (10 - 30 henkilöä). Tiloissa on projektorit ja valkokankaat. Rakennuksessa on äänentoistojärjestelmä mm. käsi- ja headset-mikrofoni sekä langaton internet -verkko.

Teksti Hannu Hyppönen

© Uudenmaan Rakuunarykmentin säätiö